Jarmo Sukavan mietteitä rata-ajosta

(Tämä teksti on osa Teekkarien Autokerhon ja Nesteen yhteistyössä 90-luvun alussa julkaisemaa Autoharrastusopasta. Teksti on joiltakin osin näin 2000-luvulla jo hiukan vanhentunutta, mutta etenkin kirjoituksen loppupuolella olevat totuudet rata-ajon filosofiasta eivät vanhene. Jarmo Sukava on ansioitunut monissa autourheilusarjoissa ja toimii nykyisin mm. Tekniikan Maailma lehdessä. -juho-)

RATA-AJO - Jarmo Sukava -

Autojen nopeuskilpailut alkoivat Suomessa vaatimattomasti. Alkuun ei ollut autoja eikä ratojakaan. Vähitellen muutamat huimapäät saivat kerätyksi yleisöä paikalle - kesällä katuratojen ja raviratojen reunamille ja talvella tietysti jäälle aurattujen kilparatojen penkoille seuraamaan ennen näkemätöntä menoa.

Ajokit olivat tavallisesti jonkin vakioauton alustalle rakennettuja yksi- tai kaksipaikkaisia kiitäjiä, ja moottorina oli suosittu jostakin kuorma-autosta lainattu bensakäyttöinen V8. Yhtä hyvin saattoi Käpylän raviradalla oikeiden kilpureiden joukossa ajaa helsinkiläinen pirssimieskin kesken työvuoronsa ja täysin vakiolla työkalullaan.

Katuratojen aika

Oikeita asfalttiratoja odotellessa kilpailtiin siis katuradoilla. Sopiva puisto- tai teollisuusalue suljettiin viikonlopuksi mm. Rovaniemen Ounasvaaralla, Kuopion Väinölänniemellä, Tampereen Pyynikillä, Turun Ruissalossa ja Artukaisissa ja varmasti kuuluisimpana Heisingin Eläintarhassa. Kun Eläintarhan-ajot lopetettiin, syntyi Vantaan Keimolaan ja Hämeenlinnan Ahvenistolle 1960-Iuvun puolivälissä kansainväliset mitat täyttävät moottoriradat.

Helsinki-Vantaa-lentoaseman helmaan kohonnut Keimolan rata jouduttiin sittemmin melupäästöjensä takia lopettamaan, ja Ahvenisto on jo pitkään ollut samassa puristuksessa, vaikka siellä edelleen ajetaankin. Samaan aikaan ratahankkeisiin tarttuneissa järjestöissä ratasuunnitelmia koskevat pinot kasvavat, mutta valmista ei ole tullut. Kuitenkin lähes kaksikymmentä vuotta Keimolan syntymisen jälkeen nousi onneksi Veteliin, Eteä-Pohjanmaalle, taysipainoinen kilparata, Kemora.

Autot

Maailmalla ajettavista kilpa-autoluokista Suomessa nähdään vain muutamia - mainittu ratatilanne on yksi syy. F1, F2, Formula 3000, urheiluautojen C-ryhmä ja esimerkiksi amerikkalaisten Stock-Car ovat meille tuttuja vain lehdistä ja televisiosta.

Meillä vahvoina pyörivät vakioautojen A-ryhmä, vakioautoihin perustuvat, mutta vapaammin rakenneltavat ryhmä 5- ja Special Saloon-luokan autot, formula-VW ja formula-Ford, sekä ns. merkkiluokat. Merkkiluokkia ovat ikäjärjestyksessä: Mini-Tonni, Lada, Saab 900 Turbo ja Fiat Uno Turbo. Luokkia on siis sen verran, että koko viikonlopun ajan riittää ohjelmaa.

Laji

Rata-autoilu on autourheilun erikoislaji, ja sen huippuna on F1, jota sanotaan komeasti myös koko autourheilun 'kuninkuusluokaksi'.

Radalla ajettaessa suoritukseen vaikuttavat lukuisat osatekijät - ajotaito, tekniikka, taktinen osaaminen, rohkeus, pitkäjännitteisyys, tempperamentti, rauhallisuus ja myös rahoitus. Kaikki nämä osatekijät yhdistyvät vain harvoin yhdessä samassa henkilössä parhaalla mahdollisella tavalla ja on yleistä että heikompaa osa-aluetta täydennetään vahvemmalla, esim. hieman hitaampaa ajokkia ajotaidolla jne.

Vuosien kokemuksen perusteella uskaltaa antaa ainakin yhden ohjeen: mieti mitä edellä olevat sanat merkitsevät puhtaimmillaan, äläkä anna kavereitten puheiden hämätä itseäsi.

  • Ajotaito: erittäin venyvä käsite, jota tuskin kukaan hallitsee täydellisesti. Nuori tulokas voi nopeasti yltää samaan kuin vuosia ratoja kiertänyt konkari. Toisaalta kokemuksesta on joskus paljon apua.

  • Tekniikka: lähes aina kilpailu voitetaan ehjällä autolla; keskeyttäneiden määrää ei kukaan muista. Joissakin luokissa ja automerkeissä auton rakenteluun on uhrattava enemmän panoksia kuin itse ajamiseen. Valitettavasti.

  • Taktinen osaaminen: tiukoissa kilpailuissa radan muoto ja ajolinjat muuttuvat koko ajan. Vain harvoin edellä ajavan pystyy ohittamaan ihanneajolinjaa käyttämällä. Tutustu rataan sen koko leveydeltä ja käytä osa harjoituksista kanssakilpailijoittesi ajotavan tarkkailuun. Oman sijoituksen varmistuttua kauden aikana, viimeisestä kilpailusta pois jääminen on muita ajatellen huonoa taktikointia.

  • Rohkeus: rohkeus radalla merkitsee omien kykyjensä hetkellistä ylittämistä - ja tämä saattaa tuntua epämukavalta, mutta on tunnusomaista kaikissa lajeissa pyrittäessä huippusuoritukseen. Ennakoi ne tilanteet ja tapahtumat, joihin ylitys saattaa johtaa. Välinpitämättömyys turvallisuudesta, yltiöpäisyys ja uhkarohkeus eivät ole rohkeutta radalla. Sitä vastoin oman sijoituksensa hyväksyminen, jättäytyminen suosiolla liian kovasta kyydistä ja kyky ajaa määrätyt kaarteet tarpeeksi hitaasti kertovat oikein suuntautuneesta rohkeudesta.

  • Pitkäjännitteisyys: vaikka ajo radalla vaatii nopeita ratkaisuja, niin lajin ehdoton vaatimus on pitkäjännitteisyys. Aseta tavoite - vaikka vaatimatonkin, Seuraa kehitystäsi; kierrosaikoja, muutosten vaikutusta (renkaat, harjoittelu ym.) ja taloudellista tilannettasi, jotkut ajavat vain kilpailun kerrallaan, mutta jos tähtäät kauemmaksi, varmista, että autollasi saa ajaa myös tulevina kausina. Vaikka kuinka palat halusta päastä radoille ja sopiva autokin olisi tiedossa, älä unohda kysyä: - Kuinka on luokituksen laita, onko se voimassa ja koska se päättyy? Vain harvalla on varaa hankkia täysiveristä rata-autoa yhtä kautta varten.

  • Tempperamentti: rata-ajo on herrasmiesten (naisten) laji. Joskus pienet puuskat varikolla ja radalla ovat suorastaan välttämättömiä - pippuria tarvitaan. Mutta selvitä itsellesi, että tempperamentti ja hermostunut käyttäytyminen ovat eri asioita. Kaikenlainen kostomentaliteetti on ehdottomasti tuomittavaa. Erimielisyydet kilpailuissa ratkaistaan sääntöjen avulla, ei henkilökohtaisella esiintymisellä.

  • Rauhallisuus: rauhallisuus ei merkitse välinpitämättömyyttä. Olipa tilanne mikä tahansa, älä kilpailun aikana menetä aktiivisuuttasi. Jos olet hitaampi, katso peiliin, mutta myös eteesi. Jos joudut keskeyttämään, etsi turvallinen paikka autollesi ja itsellesi - mielenosoitukselliset kaistanvaihdot ja martyyrinä auton katolle istuminen eivät saa sympatioita keneltäkään. Kypärän paiskominen kuuluu samaan sarjaan. Muista, että yleensä miehen toiset ajatukset ovat viisaampia kuin ensimmäiset ja rauhallinen saa toiset ajatuksensa ensimmäisiksi.

  • Rahoitus: rahoitus ei ole sama asia kuin pummaaminen. Hyvin laadittuun pitkäntähtäimen suunnitelmaasi on helpompi saada tukijoita kuin hätäiseen innostukseen. Kilpaileminen on kallista ja tulopuolta ei ole nimeksikään. Tämä on totta. Rahat on hankittava muualta, ajamalla ne eivät ainakaan aluksi tule. Myöskään autoliikkeet eivät tuputa autojaan ajettavaksi niin herkästi kuin joskus kuulee puhuttavan. Mutta silti uusia innokkaita yrittäjiä löytyy, ja se on hyvä. Joku on osuvasti sanonutkin, että siinä vaiheessa, kun hommat alkavat sujua liian helposti, niitä ei ole mielekästä jatkaa.

Tiellä menestykseen

Rata-autoilu on aktiivisen ihmisen laji. Taito, kiinnostus tekniikkaan ja kyky hallita taloudelliset kuviot ovat huipulle pyrkivän uusimpia haasteita. Itse asiassa tehtäviä on vaikka muille jakaa. Mutta kannattaa yrittää - huippuja on monia. Ensimmäinen ja merkittävin on saavutettu, kun on kypärä päässä starttaamassa elämänsä ensimmäiseen oikeaan ratakilpailuun.

 


Previous page: Ratapäivät ahvenistolla
Seuraava sivu: Ahveniston ajolinjat