Äänitorvi - TAK:in riippumaton äänenkannattaja

Teekkarien autokerhon kerholehti - alkuaan AUTOMÖLY - myöhemmin Äänitorvi on syntynyt perimätietojen mukaan vuonna 1970. Ensimmäisten lehtien toimittajina ja perustamisaikaisina vaikuttajina kerhossa ovat olleet muun muassa Martti Merilinna ja Timo Mäkelä. Alkuaikojen tekijät vaikuttavat nykyäänkin teknillistieteellisessä lehdessä - Tekniikan Maailmassa.

Alkuaikojen Äänitorvi oli selvästi kerhon sisäinen tiedoitusväline, rivikerholaiset saivat tietoja tulevista excursioista, tallinsiivouksista ja johtokunnan päätöksistä. Seitsemänkymmenluvun lehdissä oli myös pitkiä useassa numerossa jatkuvia hyvin asiapitoisia auton moottorin ja alustan viritysohjeita. Ajan hengen mukaisesti viritysohjeet ja kirjoitukset koskivat jonkin alle 1300 kuutiosenttimetrin pikkuauton virittämistä. Viritysohjeiden avulla 1960-luvun pikkuauton suorituskyky saattoi nousta lähelle 1990-luvun perheauton suorituskykyä. Äänitorven artikkelit olivat myös monasti autosuunnistukseen liittyviä, TAK:n jäsenistössä oli 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa paljon autosuunnistajia. Yllättäen tekniikkaan liittyvät kirjoitukset myös käyttivät esimerkkinään kerholaisten ja varsinkin autosuunnistavien kerholaisten suosimia automerkkejä. 1970-luvun maineikkain päätoimittaja lienee salanimellä MASSA HA kirjoittanut Hannu Ahonen. MASSA kirjoitti hyviä autoteknillisiä tarinoita ja näiden vastapainoksi myös äänitorvessa oli erillinen vitsipalsta. Äänitorvella on ollut vaikeaa pitää hyviä toimittajia, Hannu Ahosenkin kohdalla Tekniikan Maailma tarjosi paremmat edut ja laajemman lukijakunnan.

1980-luvulla alkuvuosien pitkäaikainen päätoimittaja oli Jari Raitavuo. Jarin kaudella palattiin aluksi asialinjalle, mutta salanimellä RAPO päätoimittaja ja Raino Porvari kirjoittivat viihteellisiä tarinoita kerhosta ja kerholaisista, myös vitsipalsta herätettiin henkiin. Samoihin aikoihin pitkäaikainen avustaja Manageri Virtanen alias Pekka Virtanen kirjoitti humoristisia pakinoita kerhon tapahtumista, hänkin siirtyi myöhemmin Tuulilasiin toimittajaksi. 1980-luvulla kerholehdessä oli myös mainoksia, lehden levikki oli hiljalleen kasvanut, ulkoasu oli parantunut. Autoalan yritykset joiden kanssa TAK:illa oli projekteja saattoivat ostaa mainostilaa lehdestä. Lehden ulkoasu parani myös kahdeksankymmenluvun lopulla, 1988 lehti siirtyi liimaa ja leikkaa muodosta lähes kokonaan tietokoneella taitetuksi. Samoina vuosina viimeisetkin käsin tai kirjoituskoneella kirjoitetut jutut loppuivat.

Raimo Murtoniemi oli yhdeksänkymmentäluvulla pitkäaikaisin päätoimittaja. 1990-luvulla ilmeisesti ensimmäistä kertaa lehden historiassa kyseenalaistettiin Äänitorven tarve kerholehtenä. Uutuutena tullut sähköposti, lehden painamisesta aiheutuvat kustannukset ja innokkaiden päätoimittajien puute olivat lähellä lopettaa Äänitorven ilmestymisen. Äänitorvea kuitenkin julkaistiin, tosin vuosittain ilmestyvien lehtien määrä vaihteli jonkin verran. Äänitorveen tuli myös uuden tyyppisiä juttuja, autosuunnistukseen painottuneet autourheilujutut vähenivät ja tilalle tuli kerhon ratapäivien, autoslalomiin tai taitoajoon liittyviä juttuja tai ilmoituksia. Myös tarinat auton korinvaihdosta, harrasteajoneuvon maahantuonnista ja muutoskatsastuksesta yleistyivät. Kerholaiset myös tekivät excursioita ja menivät työharjoitteluun ulkomaille - matkakertomukset yleistyivät. Ulkomaankohteista selvästi Saksa ja Tsekin tasavalta olivat suosituimpia kohteita.

Kokonaisuutena Äänitorvi on jäänyt olennaiseksi osaksi TAK:in toimintaa. Koska sähköposti tavoittaa käytännössä koko kerhon jäsenistön varsin tehokkaasti, lehti ajankohtaisten tapahtumien tiedottamisen sijasta jäänyt taltioimaan kerhon ja kerholaisten tekemisiä. Toivottavasti TAK:in 2000-luvun leirinuotioilla kerrotuista tarinoista on osa tallennettu Äänitorven sivuille.

Eero Friman Äänitorven päätoimittaja 1988-1989 ja 1990-1991