TAK

MARMON - TKY:n edustusauto

Monelle nykyteekkarille nimi MARMON ei tuo mitään mieleen. Mutta vanhemmille, kultaisella kuusikymmen-luvulla Polilla opiskelleille MARMON merkitsi jyhkeää, mustaa ja vanhaa autojättiläistä, joka tempauskulkueiden kärjessä ajaessaan käänsi kaikkien kadullaliikkujien katseet puoleensa. MARMON oli suuri seitsemän hengen avoauto, jonka jytisevä ääni ja mahtava ulkomuoto herätti kunnioitusta pikkuautoihin tottuneissa kaupunkilaisissa. Niinpä MARMON olikin oivallinen esikunta-auto tempauksissa ja tehokas myynninedistäjä ÄPY -lehteä kaupattaessa.

Tämän MARMON -auton historia alkaa vuodesta 1927, jolloin se valmistettiin Marmonin tehtailla Indianapolisissa USA:ssa ja tuotiin Suomeen silloisen Autokeskus OY:n toimesta. MARMON oli tuolloin arvostettu merkki ja kilpaili tasapäisesti sellaisten automerkkien kanssa kuin Lincoln, Packard ja Rolls Royce. MARMON merkkistä autoa käyttivät monet Euroopan kuninkaalliset ja jopa T-Fordin luojalla Henry Fordilla oli MARMON edustusautonaan.

Meidän MARMONimme oli Autokeskus OY:n suojissa pari ensimmäistä Suomen vuottaan ja sitä lainattiin erilaisiin edustustarkoituksiin kuljettajan kera. Näin MARMON oli marsalkka Mannerheimin ajoneuvona useammin kuin kerran. Kansalaissodan päättymisen kymmenvuotisjuhlassa vuonna 1928 otetussa kuvassa Mannerheim nähdään juuri tässä autossa. Mannerheim käytti MARMONia myös pidemmillä matkoilla, mm. eräällä keski-Eurooppaan suuntautuneista matkoistaan. MARMON on siis merkittävä palanen Suomen historiaa.

Vähän myöhemmin MARMON tiettävästi siirtyi Ruhalan kartanoon Ruovedelle paroni Aminoffin omistukseen. Vuonna 1936 Aero OY (Finnairin edeltäjä) osti ja lahjoitti sen Turun ilmailukerholle purjekoneiden hinaukseen. Tuolloin se osallistui myös "Karmankolon kapina" nimisen elokuvan filmauksiin. Sodan ajan MARMON seisoi vanhan Varsinais-Suomen Ilmapuolustusyhdistyksen hallissa ja rapistui pahan kerran. Perimätiedon mukaan saksalaiset sotilaat tekivät sen nahkasisustuksesta saappaanvarsia ja mahdollisesti myös matkalaukun. Turun lentokerholta MARMON siirtyi sitten eräälle Kuusistossa asuneelle autonkuljettajalle.

Teekkareille MARMON tuli vuonna 1959, jolloin eräät teekkarit miettivät sopivaa keinoa vauhdittaa vappulehti Äpyn myyntiä. Huhu kertoi jossakin Turun suunnassa olevan myynnissä kaksikymmenluvulta peräisin olevan autovanhuksen. Se sopisi loistavasti tarkoitukseen, joten tuumasta toimeen. MARMON vaihtoi omistajaa huimaavaan kahdeksansadan markan hintaan ja sitten teekkari Teuvo Muuronen ajoi sen Helsinkiin. Matkalla piti tietenkin autoa koetella ja kyllähän se kulki sen minkä tehdas sille lupaakin eli 120 km/h. Silloisilla hiekkateillä melko hirvittävä nopeus.

Kuusikymmenluvulla MARMON toimi ansiokkaasti TKY:n palveluksessa, mutta vanhaa autoa oli kuitenkin vaikea pitää kunnossa ja niin se sitten hautautuikin jonnekin Otakaari 20:n talliin kaikenlaisen rojun alle moneksi vuodeksi. Ratto-lehdessä vuonna 1981 julkaistun kohujutun jälkeen tämä kulttuurimuistomerkki siirrettiin Espoon Automuseon suojiin Pakankylän kartanoon, missä se sai seistä kaikessa rauhassa melkein kymmenen vuotta.

Vuonna 1989 eräät Teekkarien Autokerhon jäsenet päättivät ottaa huiman urakan ja ryhtyä entisöimään MARMONia. Pitkään ja huolella valmisteltuja entisöintisuunnitelmia tutkailtuaan TKY:n edustajisto päätti, että entisöintiin voidaan ryhtyä. Ensin kunnostettiin työtiloiksi vanha Otaniemeläinen autotalli ja itse auton kimppuun päästiin syksyllä -91. MARMON purettiin hitaasti osa osalta samalla dokumentoiden jokainen vaihe huolellisesti piirtämällä ja valokuvaamalla.

Nyt MARMON alkaa olla lähes valmis. Puhdistetut, korjatut ja uudelleen maalatut osat on kiinnitetty kunnostettuun, silkinmustana hohtavaan runkoon. Kiiltävä messinki, kupari ja nikkeli säihkyy mustaa taustaa vasten ja alkuperäisin värein maalattu kori on nostettu rungon päälle. Paljon on työtä vaadittu MARMONin saamiseksi tähän vaiheeseen, mutta vielä on työtä tehtävänä ennen kuin se saa mustapohjaiset museokilvet puskureihinsa. Kaikki riippuu niistä vapaaehtoisista raatajista, jotka jaksavat puurtaa niiden pienten yksityiskohtien parissa, joista lopuksi uudestisyntyy MARMONin kerran kadonnut loisto.

Vaikka MARMON projekti on kestänyt jo noin kymmenen vuotta ja se on välillä edennyt hitaammin, välillä nopeammin, on se kuitenkin edennyt koko ajan. Tämän tyyppiset, hyvin pitkät projektit ovat myös osoitus siitä kuinka teekkarihenki kestää ja monilla jo ennen opiskeluaikaa alkanut kiinnostus autoihin säilyy myös opiskelun aikana ja sen jälkeen. Tässä Teekkarien Autokerho on tehnyt merkittävää työtä tarjoamalla mahdollisuuden harrastaa autoilua myös kiivaan opiskelun edellä.

---