TAK

Teekkariestee autosuunnistus-kilpailu 1969-1987

Visaisena ja laadukkaana tunnettu autosuunnistuksen SM-osakilpailu. Jokaisena vuonna oli kilpailussa jonkinlainen sopiva pieni jäynä.

Teekkariesteen synty

Kun suunnistusajot yleistyivät 60-luvulla, Teekkarien Autokerho päätti järjestää Teekkarirallyen rinnalle myös ST- eli autosuunnistusajot. I Teekkariesteen ideana vuonna 1969 oli olla etenkin kuljettajien pitämä, sopivalla nopeudella ajettava kilpailu. Siinä oli selvää etenemistä ilman pieniä pyörityksiä. I Teekkariestee oli edelläkävijä: kilpailu oli osittain jaksollinen. Ensimmäisen jakson yhdeksän pisteväliä ajettiin 1:100 000 kartalla Nurmijärven vanhoja pikispätkiä ajoaikojen mukaan. Toisella ja kolmannella jaksolla oli jo pilojakin. Tuolloin ajettiin vielä soololuokkakin. Kilpailun päätteeksi tuloslaskentapaikalle Otaniemeen oli järjestetty I Ota-ajo, nykyisen tyylisen pilan edelläkävijä. Karttaan 1:6667 oli valmiiksi piirretty reittiviiva, ajoaika oli 20 min ja reitillä oli vain reittikyltit (siihen aikaan oli vain miehitettyjä asemia). Toisessa osassa oli kuljettajien kilpailu: jäärata ajoajalla 2 min (100 km/h). Ensimmäiseen teekkariesteeseen osallistui noin 100 paria.

1970-1977

Ensimmäisestä kilpailusta alkaen Teekkariestee järjestettiin vuosittain joka kevät. Vuosi 1974 teki poikkeuksen, sillä energiakriisin takia lähes kaikki moottoriurheilukilpailut olivat kiellettyjä maassamme kevään aikana. Vuonna 1975 järjestettiin taas normaaliin tapaan VI Teekkariestee.

1978-1979

IX Teekkariestee vuonna 1978 ajettiin Porvoon lähistöllä, sen itäpuolella. Reitti kulki mm. Kråkön saaressa, jossa käytettiin vanhaa 1:20 000 karttaa. Kilpailijoiden harmiksi kaikkia kartassa olleita "vanhoja tienpohjia" ei ollutkaan enää luonnossa. Vuonna 1979 kilpailtiin Rajamäellä ja Hyvinkään lentokentällä.

Autosuunnistusta jogurtissa

XI Teekkariestee 1980 ajettiin Helsingin ja Porvoon välillä. Peiteviiva oli painettu poikkeuksellisesti punaisella värillä. Ingmanin meijerin pihalla Sipoossa kilpailijat törmäsivät jäärataakin liukkaampaan reitin osaan. Syykin selvisi: monen tuhannen litran jogurttisäiliö oli haljennut ennen kisaa ja sen sisältö oli jäätynyt piha-asfaltin päälle. Vuonna 1981 XII Teekkariesteen kilpailumaasto oli Paippisissa ja Ohkolassa Kellokosken pohjoispuolella. Peiteviiva oli tällä kertaa ruskea. Muutamat kilpailuparit saivat virhepisteitä juuri ennen maalia olleelta tutka-asemalta, jonka paikka oli tosin lähes suoraan kerrottu kilpailupapereissa.

Tri-ST talvikilpailujen suunnannäyttäjänä

XIII Teekkariestee 1982 ajettiin Kiikalan suunnalla. Ratkaisevat pitkät ja vaikeat jaksot ajettiin Kiikalan lentokentän alueella, johon oli aurattu mutkikas tielabyrintti. Kilpailu lienee ensimmäinen, jossa kilpailumaasto oli tehty pääasiassa auraamalla tasaiseen kanervikkoon valtava määrä polkuja ja kartoittamalla ne huolellisesti. Kovan pakkasen ja aikaisen aurauksen takia penkat olivat kovat ja ovivaurioista kärsivät monet kilpailijat. Tämä kilpailu ja sitä seuranneet Teekkariesteet ovat toimineet talvikilpailujen suunnannäyttäjinä ja arvostuksennostajina. Vuoden 1983 kilpailumaasto sijoittui Lopelle. Kilpailussa kokeiltiin AKK:n luvalla ylimääräisiä reittiasemia vaikeuttamassa suunnistusta. Täksi talveksi saatiin Talvisarjalle tukijaksi VM-TM-team ja sarjan palkintopöytä moninkertaistui.

Liikennevalot ST-kisassa?!

XV Teekkariestee 1984 oli taas Kiikalassa, josta siirryttiin muutaman sorakuopan ja harjoitusraviradan kautta Varesjoen sahalle. Edelleen ajettiin muutamia sorakuoppien pohjille ja urheilukentälle aurattuja polustoja sekä riuskoja siirtymiä peruskarttapohjilla. Erääseen jyrkkä- ja korkeareunaiseen hiekkamonttuun järjestäjät olivat tuoneet valaistuksen ja videokuvauksen. Pääpyöritys oli taas Kiikalan lentokentän maastossa, joka oli aurattu vieläkin hankalammaksi polkuviidakoksi kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Kentän jälkeen ajo jatkui vielä tunnin verran kentän pohjoispuolella. Nämä M-, A- ja B-luokkien loppupyörityspaikat olivat C- ja D-luokkien kilpailun alkuosa. Niiden reitti jatkui sitten pohjoiseen eri alueille. Lähtijöitä oli peräti 215 paria. Erikoisjäyniä olivat tällä kerralla toimivat liikennevalot keskellä pyöritystä ja kaukana väärällä uralla ollut iso kyltti ja postilaatikko seuraavan vuoden Teekkariesteeseen ilmoittautumista varten.

1985-1986

XVI Teekkariestee ajettiin Hyvinkään lähellä, suurelta osin lentokentän maastossa. Kisassa käytettiin muutamia harvemmin käytettyjä reitinmääritystapoja: tiekirjaa ja karttaan merkittyjä pisteitä. XVII Teekkariestee 1986 olikin sitten historian toinen talvi-SM-kilpailu, joita nyt oli alettu ajaa talvikisojen vaikeusasteiden noustua. Kilpailun reitti pyöri Hyvinkään ja Rajamäen läheisyydessä. Hyvinkään lentokentällä aloitettiin heti kilpailijoiden väsytys ja reitti jatkui pitkien sorakuoppapyöritysten kautta Kiljavan nummille. Vaikeita asemia oli runsaasti, joukossa mm. yksi S-asema, jonka ymmärsi ottaa vain yksi kilpailijapari. Reitin koko pituus oli n. 150 km, josta erikoispiirroksilla ajettiin n. 110 km. Silti reitin kauimmaisten pisteiden etäisyys maastossa oli alle 25 km eli pyörittiin hyvin pienellä alueella. Kilpailijat olivat saaneet vihiä kilpailualueesta jo etukäteen, sillä Nurmijärven lehdissä oli ollut kunnanvaltuuston päätöksissä mainittuna, että oli myönnetty lupa Teekkarien Autokerho ry:lle kilpailujen järjestämistä varten.

Teekkarimaista kilpailijoiden kannustusta

XVIII Teekkariesteen 1987 reitti sijoittui Hämeenlinnan länsipuolelle Lopelle ja Renkoon. Tämäkin kilpailu oli perinteiden mukaisesti vaikea, sillä parhaaltakin kilpailijaparilta puuttui kolme reittiasemaa ja heillä oli yksi liikaa. Lehdissäkin mainittuna jäynänä oli S-asemalistassa ollut S13, jonka teksti kuului: "Olet ilmeisesti todella hyvässä vireessä. Tämä asema on nimittäin niin kaukana oikealta reitiltä, että kehotamme Sinua harkitsemaan lajin vaihtoa! Kyykkä sopisi ruumiinrakenteellesi autosuunnistusta paremmin": Lähtijöitä tässä toistaiseksi viimeisessä järjestetyssä Teekkariesteessä oli peräti 249 paria.

---